Mitä voin itse tehdä, jotta pääsen eroon kiireen tunteesta?

Jatkuva kiire ja toistuvat keskeytykset kuormittavat aivojamme. Usean tehtävän samanaikainen tekeminen ja hallitseminen on ollut ihailtava taito työntekijöillä ja perheenäideillä. Nyt multitaskaaminen on todettu olevan hyvin haitallista hyvinvoinnillemme. Työpäivät ovat sekavaa asiasta toiseen hyppimistä, tietotekniikan lisääntynyt käyttö ja maksimaalinen ajan hyötykäyttö on saanut ihmiset väsyneiksi. Aivot ja koko keho käyvät ylikierroksilla usean asian keskeneräisyyden, tekemättömien töiden, riittämättömyyden tunteen ja erilaisten jatkuvien muutosten vuoksi.

Suomessa neljännes työntekijöistä kokee työstressiä. Lähde: www.thl.fi.

Koko ajan ollaan töissä, käytettävissä ja vauhdissa. Monet puhuvat jatkuvasta kiireestä. Se on todellisuutta lähes kaikille meistä, mutta sen taakse voi myös piiloutua. Meillä kaikilla on käytettävissä sama määrä aikaa ja jokaisella on elämässään yksilölliset haasteensa. Ajan sanotaan menevän nyt myös nopeammin ja paljon tapahtuu lyhyessä ajassa. Huimaa ja päässä surisee.

Kun menettää yhteyden omaan itseensä, kehon ja mielen viesteihin, ei koe olevansa kovinkaan tietoinen mistään. Pää on vain paksu ja olo raskas. Tietoisuus on aktiivista läsnäoloa oman itsensä äärellä tässä ja nyt. Valitettavasti toimimme liian usein eräänlaisella automaattiohjauksella ja jos pitäisi nimetä jokin yksittäinen päivän aikana tapahtunut merkittävä asia (kuten onnistuminen), se voi osoittautua hyvin vaikeaksi tehtäväksi. Ajomatkasta kotiin ei välttämättä ole mitään muistikuvaa, päivät muuttuvat viikoiksi ja viikot kuukausiksi ja aina vaan on jatkuva tunne, että pitäisi olla jossain muualla. Aika valuu käsistä ja hengästyttää. Kiire ottaa vallan ja arki muuttuu selviytymiseksi päivästä toiseen vapaapäivän häämöttäessä jossain kaukana. Ja kun työpäivä päättyy olemme vain ihmisiä, ei suorittavia koneita. On aikaa itseä varten. Mutta osaanko olla itseni kanssa?

Erään tutkimuksen mukaan moni suomalainen kokee, ettei hänellä ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä. Tämähän tarkoittaisi sitä, että joku muu päättäisi omasta hyvinvoinnista. Eihän se noin voi mennä. Sillä iloinen uutinen on se, että jokaisella on mahdollisuus valita ja vaikuttaa. Ihan jokaisella, myös sinulla, joka luet tätä nyt. Kukaan toinenhan ei voi tehdä asioita toisen ihmisen puolesta - vaikka kuinka haluaisi. On toki tilanteita, jolloin tulee ja pitää hakea ja saada apua muilta. Mutta yleisellä tasolla kun puhumme stressistä ja väsymyksestä, ei toisten tekemisiä tai olosuhteiden muutosta kannata jäädä odottamaan. Vastuu omasta hyvinvoinnista on viime kädessä jokaisella meistä. Sinun hyvinvointisi heijastuu läheisiisi, perheenjäseniisi, ystäviisi, työyhteisöösi ja kaikkiin niihin joiden kanssa toimit. Kun muutat jotain itsessäsi, maailmasi muuttuu.

Ihmisellä on keskimäärin 50 000 ajatusta päivässä, joista 80%:a on negatiivisia tai itseä väheksyviä.

Ihminen on luova olento. Ihminen luo totuutensa ja maailmansa oman ajattelunsa kautta. Jokaisella on siten oma totuutensa. Sisäinen puhe on usein tiedostamattomalla tasolla tapahtuvaa, automaattista puhetta itsellemme. Emme välttämättä tule edes ajatelleeksi, miten sisäinen puheemme vaikuttaa mielialaamme ja itsetuntoomme.

Miten sinä puhut itsellesi? Sisäinen puheemme voi joko nostaa meitä ylös tai painaa alas. Siksi on tärkeää opetella puhumaan itselleen rohkaisun sanoja ja pohtia, mitä sanoisi hyvälle ystävälle vastaavassa tilanteessa.

Taito, jota voi vahvistaa

Kaikki lähtee oman sisäisen puheen tunnistamisesta, etäisyyden ottamisesta omiin ajatuksiin ja negatiivisten ajatusten kyseenalaistamisesta. Ajatusten virtaa on vaikea pysäyttää, mutta sitä voi oppia havainnoimaan ja omaan suhtautumistapaan voi vaikuttaa.

Kun opettelee puhumaan itselleen uusin sanoin, alkaa ajattelukin muuttua. Tämä voi kuulostaa täysin hölynpölyltä. Pieni kokeilu ei maksa mitään, mutta kannattaa varautua myönteiseen muutokseen ja sitä kautta hyviin hetkiin.

"Hyvä minä", "selviän tästä", "minä osaan", "minulla on toivoa", "kiitos", "kelpaan juuri tällaisena kuin olen", "koskaan ei ole liian myöhäistä."

Tämä ei valitettavasti ole mikään taikatemppu, sillä tähän kokeiluun tarvitaan sitkeyttä. Ihmisen negatiivisuuden taustalla on nimittäin looginen syy: evoluutiossa ovat pärjänneet parhaiten ne, jotka ovat varautuneet pahimpaan. Aivomme ovat siis kehittyneet huomioimaan negatiiviset asiat vahvemmin kuin positiiviset. Tätä kutsutaan negatiiviseksi vinoumaksi. Tänä päivänä maailma ja tarpeet ovat aivan erilaiset kuin vuosituhansia sitten, mutta aivomme toimivat vieläkin samalla lailla. Tunnemme herkemmin mielipahaa kuin iloa. Tästä johtuu myös se, että negatiivista asiakaspalautetta annetaan enemmän kuin positiivista. Tai jos saamme usean positiivisen kommentin ja yhden negatiivisen kommentin, niin mieleemme jää vain se negatiivinen.

Myönteinen ajattelu laajentaa ajattelua

Aivojen rakenteen muuttuminen on hyvin hidasta. Psykologian professori Barbara L. Fredrickson on tutkinut paljon positiivisia tunteita (mm. rakkaus, ilo, myötätunto). Hänen mukaansa hyvinvoiva ihminen tarvitsee noin kolme positiivista tunnetta yhtä negatiivista tunnetta kohtaan. Tämä suhdeluku 3:1 on saanut osakseen arvostelua, mutta tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että ihminen tarvitsee huomattavasti enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita voidakseen hyvin. Myönteisen tunteet laajentavat ajatteluamme ja avaavat meitä näkemään yksityiskohtia, mahdollisuuksia ja sitä kautta tekemään luovia ratkaisuja. On siis vapauttavaa tietää, että vanhat aivomme yrittävät suojella meitä kiinnittämällä huomiota negatiiviisiin ajatuksiin.

Sisäistä tietoa etsimässä

Pysähdy, hiljenny, käänny sisäänpäin ja ryhdy tekemään sitten jotain uutta. Kun hetken annat ajatuksen lentää, tiedät kyllä mitä se voisi olla tai mitä voisit uskaltaa kokeilla. Aloita jostain pienestä. Se voi olla periaatteessa mitä vain, joka saa sinut innostumaan. Sellaista mikä on vaivatonta, hyvää oloa tuottavaa tekemistä johon voit täysin uppoutua. Ja annat aikaa itselle. Mieli lepää. Aika menee siivillä.

Tämä kuitenkin edellyttää mielestäni sen, että olet yksin itsesi kanssa. Se voi olla vaikkapa kävely metsässä, hiljaisuuden kuunteleminen, kuvan ottaminen jostakin kauniista paikasta tai asiasta, päivän aikana tapahtuneiden hyvien asioiden listaaminen jne. Uusi tekeminen, tässä hetkessä luontevasti oleminen itsensä äärellä on tehokas tapa hämätä kriittistä ajattelua.

Toiminnan kautta voi hitaasti antautua vain olemaan tekemättä mitään. Hidastaa ja pysähtyä. Ja keskittyä oman hengityksensä havainnointiin ja olemiseen omassa kehossa. Kehon viestit muodostuvat tunteiksi ja tuntemuksiksi. Sitä kautta nousevat myös mielen viestit. Intuitio eli sisäinen tieto tai sisäinen tietäminen nousee kun mieli rauhoittuu. Sisältämme nousee tietoa, jotka on ehkä jo unohtanut mutta tiennyt aina. Kohtaamalla itsensä voi tuntea yhteyttä. Siten voi kohdata aidosti muutkin. Sitä me tarvitsemme sisimmässämme. Sisäinen tieto tuo rauhantunteen ja varmuutta siihen miten toimia. Ja kiireen tuntu on kadonnut - ainakin hetkeksi. Ja tässä hetkessä on hyvä olla. Se riittää.

Tästä on hyvä aloittaa, sillä jostain on aloitettava. Matkamme jatkuu.